Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin,
koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet
hakemaan hänen tavaransa.

Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin
olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää
tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian
kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.

Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen
verhotangon onttoon sisäosaan kaviaariin kastettuja puoliksi syötyjä
katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman
ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta. Sitten,
pikku hiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista:
siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko
asunnon.
Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita
eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin
roikkumaan joka puolelle.

Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston
desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos
huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis
kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut.
Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet
kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui.
Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät
muuttaa pois talosta.
Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn
hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle
talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät
kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi
ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.

Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko
tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko
vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi
olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli
hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin.

Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka
paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli
noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain
sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit
samana päivänä.

Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin
kuluessa. Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat
hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos
talosta ... mukaan lukien verhotangot!!!