Kalle oli mukava ja kova työmies. Yksi vika hänellä kuitenkin oli. Joka
kerran kun hän alkoi ryypätä, hän otti niin että sammui. Kalle oli menossa
naimisiin oikein viehättävän tytön kanssa. Polttarien edellä morsian puhui
vakavasti Kallen ystävien kanssa pyytäen näitä puhumaan Kallelle, ettei
tämä ainakaan hääpäivänä joisi itseään sammuksiin.

Hääpäivänä morsian oli peloissaan, mutta kaikki meni hienosti. Kalle joi
vain lasin viiniä ruoan kanssa, lasin samppanjaa, kun juotiin
nuorenparin malja, ja toisen lasin samppanjaa hääsviitissä.

Myöhemminkin avioliiton aikana Kallen alkoholinkäyttö pysyi kohtuudessa.
Vuotta myöhemmin Kallen vaimo tapasi ne Kallen kaverit, jotka olivat
olleet mukana polttareissa.
Kun hän kiitti näitä tehokkaan puhuttelun pitämisestä, Kallen kaverit
katsoivat toisiinsa hieman vaivautuneina ja sanoivat:
- Kuule, jos et puhu tästä eteenpäin, niin me kerrotaan. Kun Kalle ei
olisi välittänyt puheista mitään, me annettiin sille opetus. Kun se
sammui, me vietiin se yhteen räkäiseen hotelliin ja otettiin sille huone.
Sitten vedettiin sen housut kinttuun, syljettiin kortsuun, työnnettiin se
harjanvarrella sen perseeseen ja jätettiin se nukkumaan. Kun se sitten
ilmestyi näkösälle ja kyseli tuskaisena, että mitä polttareissa
tapahtui, me ihmeteltiin, että mihin se hävisi kesken kaiken. Sanottiin,
että viimeksi se nähtiin menossa vessaan kuselle yhden sakkiin eksyneen
pitkätukkaisen, ruotsia mongertavan äijän kanssa.