Perseen suti oli yleisesti käytössä
ainakin 1880 luvulle saakka
Kymenlaaksossa ja Karjalassa. Tiettävästi sitä
käytettiin myös jonkin verran Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.
Siihen aikaa maaseudulla tarpeet tehtiin usein niin
sanotusti "nurkan
taakse". Varsinkin palvelusväki kävi asioilla ulkorakennuksen takana. Paikalle oli yleensä
rakennettu riuku, jotta myös isomman asian eli ulostamisen suorittaminen oli
mahdollista.
Vessapaperi oli tuntematon
ylellisyystarvike sen ajan maaseudulla. Metsässä takamus pyyhittiin luonnollisesti sammaleeseen.
Huusissa oli joko
varattu sammalta tai peräti sanomalehden riekaleita. Pärekin kelpasi pyyhkimiseen. Nurkan takana näiden
pyyhkimistarpeiden säilyttäminen olisi ollut vaikeaa ja niinpä käytettiin pehmeää
ja tuuheaa lyhyt vartista harjaa peräaukon puhdistamiseen. Perseen suti, tai pers
suti tunnettiin myös
nimellä perskä. Se laitettiin hirrenrakoon kuivamaan ja odottamaan seuraavaa
käyttäjää. Tämä
sitten, ennen kuin harjasi oman ahterinsa puhtaaksi, kopautti harjaa seinää vasten
jotta siihen kiinni kuivaneet ulostekikkareet tippuivat pois.
Nykyään käytetty sanonta "Voi perseen suti" viittaa
juuri siihen, että
suti on joko liian tahmea puhdistuakseen tai se oli pudonnut niin kauas, että
tarpeillaan istuja ei siihen ylettynyt. Hänen olisi siis kiskottava vaatteet sottaiset
takamuksen päälle, ja sekös harmitti.
Harmittavaa asiaa "perseen sudilla" tarkoitetaan
nykyäänkin, vaikka pylly olisikin puhdas.
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
Kommentit